Osoittaminen ja paikalla olo

Olen aiemmin muistaakseni maininnut, että aloitan varsin varhain pennun kanssa osoittamisen koulutuksen. Kuten vanhemman koiranikin kohdalla Eroksen kanssa ensi kosketus asiassa tapahtuu tyypillisesti koirien laverin yhteydessä. Kun Eros on oppinut tarjoamaan laverille menoa, yhdistän toimintaan pian osoittamisen. Kun koirat ovat laverilla, näytän käsimerkin, mikä myöhemmin saa merkityksen pysyä paikoillaan. Kun Eros on laverilla, osoitan sitä siirtymään alas laverilta.

Vähän myöhemmin toimin vastaavalla tavalla sisätiloissa kynnyksillä. Jos esimekriksi Eros tulee huomaamattani perässäni vessaan, saatan osoittaa sen siirtymään eteisen puolelle: osoitan Erosta ja osoitan eteistä, mihin Eroksen tulee siirtyä. Kun Eros on kannaltani kynnyksen paremmalla puolella, keskityn vain tarkkailemaan, ettei rajan ylitystä tapahdu. Vastaava toistuu tyypillisesti olohuoneen ja keittion rajakohdassa ja parvekkeen ovella. Minä uskon, että nämä osaltaan valmentavat koiraa siihen, että kuukausia myöhemmin, voin sen jättää mihin tahansa, kytkemättä, odottamaan kunnes palaan.

Pitemmälle ehdittäessä, Eroksen tapauksessa puolen vuoden iän jälkeen, vaikeutan tehtävää. Esimerkiksi kun annan ruokaa koirille kupista, tulen keittiöstä kuppien kanssa olohuoneeseen, osoitan toista koirista ja sanon sen nimen, joka hyppää heti alas laverilta. Annan sille kupin ja osoitan heti sen jälkeen vielä toista ja sanon nimen, joka myös saa ruokakuppinsa. Jos virhe tapahtuu, minun tarvitsee vain keskeyttää toimintani ja odottaa. Koirat tai virheen tehnyt pomppaan heti takaisin laverille (koska siitä oppimisessa lähdettiin liikkeelle), ja tarjoan mahdollisuuden uuteen yritykseen.

Ulkona saatan osoittaa kiviä, puistonpenkkiä tai muuta pallia tai koroketta. Siitä muodostuu vähitellen tärkeä tekijä treenien (taitojen koulutus) läpiviennissä, jolloin koulutan kahta koiraa saman treenin aikana. Kun koirien vaihdon hetki tulee ja lähestyn lepovuorossa ollut yhdessä toisen kanssa, palkitsen lepovuorossa olleen, osoitan sitä ja osoitan heti perään maata. Alkuvaiheessa osoitan vastaavasti lepovuoroon siirtyvää ja sen jälkeen paikkaa, mihin koiran tulee siirtyä. Myöhemmin kaikki tapahtuu automaattisesti lepovuoroon menevän osalta. Kun tämä kuvio on opittu, se on helppo siirtää esimerkiksi jollekin kentälle, missä jätän toisen odottamaan makuulle, toisen lähtiessä mukaani. Tällainen rutiini kehittää monia hyviä ominaisuuksia. Sen sijaan, että koira riekkuisi hihnan päässä tai autossa, se odottaa tyynenä ja tarkkaavaisena vuoroaan, mikä palkitaan tyypillisesti 3-5 minuutin kuluttua.

Kun tulen koirien kanssa sisälle, teen ulko-oven avaimella tavallisesti avausliikkeen, poistan avaimen lukkopesästä ja odotan Eroksen valintaa. Eroksen istahtaessa avaan oven. Osoitan tavallisesti taempana olevaa Marskia, sanon sen nimen ja osoitan sisälle. Marski siirtyy ja teen saman Eroksen kanssa. Alussa sattui tietysti niinkin, että Eros teki virheen osoittaessani Marskia. Se johti oven sulkeutumiseen.

> Osoittamiseen liittyviä kirjoituksia
> Paikallaoloon liittyviä kirjoituksia

Vera Reeves: Barking Up The Right Tree

Sain tänään postissa amerikkalaisen suursnautserikouluttaja Vera Reevesin kirjan Barking Up The Right Tree. Kirjassa on lähes 300 sivua luettavaa. Palaan asiaan.

Vera Reeves on syntyperältään saksalainen, nykyisin Kaliforniassa asuva ammattikouluttaja. Tänä vuonna (2008) hän sijoittui koirallaan Hexer v. Elberfeld 6:ksi ISPU MM-kisoissa.

Sukusiitosaste

Eroksen sukusiitosasteeksi on laskettu 5,73% kahdeksalla polvella. Yhteiset koirat emän ja isän puolella 4. polvessa ovat Ali v Hilbort, Basto v Giebiko ja Fränzi v Teufelshof.

> Muita sukusiitosaiheisia kirjoituksia

Päivän korkeus

Eros lähestyy hyvää vauhtia Marskia, joka vielä on korkeampi. Säkäkorkeus Eroksella tänään 65,5 cm.

Tuuletusta

Olin eilen palaamassa koirien kanssa pitemmältä lenkintä. Kävelimme pimeää, hitaasti nousevaa tietä pitkin, mitä sankat kuusikot ympäröivät molemmin puolin. Koirat olivat minua noin 10 m edellä.

Yhtäkkiä Eros tuli luokseni. Aavistelin syytä ja katsoin tietä eteenpäin. Vaivoin havaitsin, että 20 m edellämme lähestyi mies. Palkitsin Eroksen ja ohitimme miehen.

Kovasti on työtä asian hyväksi tehty ja nyt alkaa tässä suhteessa olla voiton puolella. Eros on reagoinut näin noin kuukauden päivät, mutta eilisiltainen oli äärimmäinen testi. Minä en antanut mitään vihjettä luoksetuloon, lähestyvä mies teki sen. En edes ollut tietoinen miehestä, ennenkuin Eros tuli luokseni.
> Luoksetulo/ympäristökoulutus

Koira vs. susi

Sain jokin aika sitten lainaksi suomalaisin voimin kasatun kirjan suursnautserista. Kirja on kokonaisuutena varmasti ihan hyödyllinen hankinta uudelle suursnautserin omistajalle. Muutamat koulutukseen liittyvät, sitkeässä elävät käsitykset koirien ja susien rinnastamisesta kuitenkin harmittivat, koska ne pitävät vanhoja myyttejä elossa.

Aivan koulutusta käsittelevän osan alussa todetaan:

"...ei saa unohtaa, että ne [koirat] ovat alkujaan villieläimiä, jotka saavat perimässään selvitymiskeinot susilaumassa, ei ihmisperheessä elämistä varten."

Koira on nimenomaan sopeutunut selviytymään ihmisen luomassa kulttuuriympäristössä, mistä se on lajina riippuvainen.

Ja vähän myöhemmin kirjoitetaan:

"Susilaumassa suurimmat eloonjäämisen mahdollisuudet ovat laumahierarkian yläpäässä olevilla yksilöillä, joten halu kiivetä ylöspäin on tavallaan yksi eloonjäämisen edellytyksistä."

Luonnonvarainen susilauma on David Mechin mukaan perhe, mikä koostuu isästä, emästä ja niiden jälkeläisistä. Jälkeläiset suhtautuvat vanhempiinsa, kuten minkä tahansa lajin jälkeläiset, jotka ovat vanhemmistaan riippuvaisia. Susien laumadynamiikkaa ei ylipäätänsä pitäisi sekoittaa koiran ja ihmisen yhteiseloon.

Kirjan tekijöiden olisi kannattanut tehdä asiassa enemmän pohjatyötä, eikä toistaa vanhoja myyttejä.

> L. David Mech. Alpha Status, Dominance, and Division of Labor in Wolf Packs
> Wendy van Kerkhove. A Fresh Look at the Wolf-Pack Theory of Companion-Animal Dog Social Behavior