14.1.09

Sukuanalyysiä

Kun valitsen itselleni pentua, yksi kriteeri on pennun sukusiitosaste. Lisäksi tarkistan pennun esivanhempien sukusiitosasteet ainakin kolmanteen sukupolveen asti.

Käyttölinjaisten suursnautserien kohdalla tilanne on usein hyvä, koska aina 90-luvun alkupuolelta lähtien yhdistelmät ovat usein koostuneet itä- ja länsisaksalaisten koirien yhdistelmistä. Lisäksi saksalaisen jalostustyön vanhempi perinne on yleisesti ottaen pyrkinyt pitämään sukusiitoksen aisoissa, eikä rasitusta siksi ole kertynyt pitemmältäkään ajalta.

Vertailun vuoksi rinnalle voisi laittaa joidenkin ruotsalaisten koirien sukutaulut 80-luvulta (esim. Galax-koirat) tai tämän päivän amerikkalaisen Skansen's tai espanjalaisen de Pichera -kennelin kasvatustyön. Ero on valtava!

Erokselle sain käytettävissä olevan aineiston perusteella kolmen ensimämäisen polven osalta nämä arvot (arvot on laskettu muutamaa poikkeusta lukuunottamatta 8 sukupolvella):

1. sukupolvi
Åkerblommans In Extenso 6,50%
Zora v. Lindelbrunn 2,14%

2. sukupolvi
Ass v. Weissen Adler 3,23%
Lara v. d. Villa Klara 8,13%
Kastor v. d. Villa Klara 0,07%
Trixi v. Lindelbrunn 13,21%

3. sukupolvi
Acba v. Greifenhorst 7,98%
Bo v. Nirwana 0,96%
Zar v. Hatzbachtal 7,30%
Lisa v. Teufelshof 3,47%
Adamo v. d. Villa Klara 0%
Quini v. Teufelshof 3,47%
Linus v. Lindelbrunn 0%
Nixe v. Lindelbrunn 1,98%
Lähettänyt osoitteessa
Merkinnät:

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ehkä en tajunnut tätä sukusiitospointtia. Miksi keskityt Eroksen vanhempien ss asteeseen etkä itse Eroksen?

Tietysti vanhemmistakin se on ihan hyvä katsoa, mutta suurempi ja tärkeämpi merkitys mielestäni on mikä on halutun yhdistelmän tuottamien pentujen sukusiitos kuin vanhempien sukusiitos. Toinen vanhemmistahan voi olla hyvinkin sukusiitetty (tai vaikka molemmat) mutta silti jälkeläiselle ss% voi olla 0% jos yhtään samaa jälkeläistä ei kummankaan sukulinjoissa ole. (ainakin mitä näistä laskukaavoista muistelen).

Toisaalta vanhempien ss% voi olla melko alhainenkin (ainakin "sallitun " rajoissa), mutta risteytyksen jälkeläisillä ss% voi kohota jos pennun molempien vanhempien sukulinjoissa samoja yksilöitä.

Eli eikö tuo Eroksen prosentti (mitä ei tähän blogientryyn ole merkitty?) olisi huomattavasti informatiivisempi kuin vanhempien, saati sitten aikaisempien linjojen siitosprosentit, kun on ottamassa pentua?

Vai olenko jotenkin ymmärtänyt tuon kirjoituksen väärin, siksi tämä sepostus :)

PS. Hyviä koulutuspointteja on paljon tässä blogissa, kiitokset vaan.

15. tammikuuta 2009 klo 12.39
vma kirjoitti...

Kirjoitin ensimmäisessä kappaleessa:

"Kun valitsen itselleni pentua, yksi kriteeri on pennun sukusiitosaste. Lisäksi tarkistan pennun esivanhempien sukusiitosasteet ainakin kolmanteen sukupolveen asti."

Kyllä minulle pennun sukusiitosaste - ja sitä myötä rodun perinnöllisen vaihtelun tukeminen - on lähtökohta, mutta sen lisäksi käyn tarkemmassa tarkastelussa läpi myös lähipolvia. Yksinkertaistaen: jos on kaksi matalan sukusiitosasteen yhdistelmää, mutta toisella on lähipolvissa korkeita sukusiitosasteita, toisella alhaisia, olen kiinnostunut enemmän jälkimmäisestä yhdistelmästä. Toki kiinnitän muihinkin seikkoihin huomiota, sen jälkeen kun nämä minulle perusasiat ovat kunnossa.

Saatavilla olevan tiedon perusteella minusta näyttää, että ei riitä, että kasvattajat pyrkivät mataliin sukusiitosteisiin, mikä on tärkeätä. Sen lisäksi koko kannan sukusiitosasteen trendi täytyy saada laskevaksi.

15. tammikuuta 2009 klo 13.43

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)