Valintoja

Sen piti olla aamun tavallinen pissalenkki. Takaisin tullessamme, Eros ja minä, ja valmistautuessani ylittämään tietä nainen kulki ohi toisella puolella. Eros alkoi haukkua. Koska autoja ei näkynyt, annoin sille mahdollisuuden valintaan. Pidin 1,5 metrisestä hihnasta kiinni, mutta en rajoittanut Eroksen liikkumista mitenkään, ellei se sitten olisi sattunut astumaan tien puolelle. Se oli jo oppinut tien reunakiveen liittyen, että tielle ei ennen merkkiäni (astun tielle, Eros ei reagoi jalan heilahtamiseen) astuta, ja niin se tasapainoili reunalla astumatta tielle.

Asettauduin Erokseen nähden hieman takaviistoon, ja jäin odottamaan sen valintaa. Meni hetki ja haukku lakkasi, ja sain sen mitä olin odottanut. Eroksen pää kääntyi minua kohti; astuin Eroksen liikkeen suuuntaan. Eroksen "lähtiessä mukaani" käännyin ympäri, ja olimme samassa tilanteessa, mistä kaikki alkoi. Odotin Eroksen reaktiota. Eroksen pää kääntyi nyt nopeammin minua kohti. Se "komensi" minut ylittämään tien, kuten tykkään ajatella. Tai toisin ilmaistuna: Eros teki valinnan, mihin reagoin. (Eros tekee myös valintoja, mihin en reagoi, ja sillä on Erokselle merkitystä.)

Ylitimme tien ja samalla pihaan ajaneesta autosta nousi mies, jota Eros olisi tietysti halunnut morjestaa. Sama, mikä hetkeä aikaisemmin oli tapahtunut, toistui taas. Tällä kertaa Eros eteni hihnan ulottuman ulkopuolelle ja hihnan pää tipahti kädestäni asvaltille. Eros reagoi, kuten oli oppinut sadoissa eri tilanteissa aiemmin. Se pysähtyi välittömästi, kääntyi minua kohti, mihin minä reagoin astumalla liikkeen suuntaan (pois päin vieraasta). Eroksen ollessa riittävän lähellä poimin hihnan ja otimme tilanteen uudestaan. Eroksen koko kroppa kiemurteli paikoillaan, se ynisi ja katseli vierasta, mutta piti huolen, että hihna ei tipahtanut kädestäni.

Vielä kolmannen kerran saatoin käydä läpi saman naapurin tullessa ulos ja postinjakajan kävellessä ohitsemme. Sijoittauduin joka kerta Eroksen taakse tai takaviistoon, jotta sain aikaiseksi selkeän itseeni kohdistuvan reaktion.

Noihin episodeihin liittyy minusta koulutuksen keskeisimmät asiat, ja niiden harjoittelu yhä uudestaan ja uudestaan. Koira on tilanteessa, missä se tekee valinnan. Valinnalla on tietyt seuraukset: yleensä kouluttajan valinta, mitä seuraa koiran valinta. Ja niin edelleen.

Kontrolloidussa koulutustilanteessa kouluttaja voi vaikuttaa koiran valintojen määrään. Koiralla ei silloin ole ihannetapauksessa kuin yksi vaihtoehto, tai sitten olla toimimatta. Arjen nopeasti vaihtuvissa tilanteissa haaste on paljon suurempi, mutta se haaste kouluttajan kannattaa ottaa vastaan.